sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Päättämätön kutoja

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika kummallisia, olen ollut ja olen edelleenkin ihan tajuttoman väsynyt enkä oikein ymmärrä miksi. Onneksi syysloma siintää jo reilun kolmen viikon päässä ja lennot Rovaniemelle ja takaisin on varattu!

Kuten aina syksyisin, kutomiskärpänen on iskenyt ja hain jo viime viikonloppuna Menitasta pari kassillista lankoja ajatuksena aloittaa heti kutominen, mutta tämän tajuttoman väsymyksen takia en ole saanut edes aloitettua mitään. Ja onhan tässä vähän mukana päättämättömyyttäkin, en oikein osaa päättää mitä kutoisin.


Tarjolla olisi Novitan Usva-lankaa tummanliilan ja harmaan sävyissä, siis tuollaista liukuvärjättyä, josta haluaisin tehdä neuletakin töissä pidettäväksi. Mallitilkun olen jo rustannut, pitäisi vielä laskea ne silmukat siitä. Mutta tässä kohtaa iskee se päättämättömyys, minulla olisi Suuren Käsityölehden ohjeet tähän villaviittaan, joka on kudottu ohuemmasta langasta kuin Usva, joten tässä joutuisi laskeskelemaan silmukkamääriä.


Toinen vaihtoehto on kutoa takki ylhäältä alaspain saumattomasti, mutta siihen minulla ei ole edes ohjetta, joten joutuisin tässäkin aika paljon miettimään ja laskeskelemaan silmukoita ja lisäyksiä. Tämä vaihtoehto kiehtoo, koska haluaisin kokeilla uutta tekniikkaa. Tilaamastani kirjasta olisi kyllä apua tässä prosessissa, mutta mielentilani ei taida olla oikea näin vaativaan työhön.

Ostin myös harmaata ja mustaa sukkalankaa, aion nyt opetella kutomaan sukkia ja onneksi minulla on hyvä ohjekirja, josta suuret kiitokset Liialle ;-D.


Äitini oli tosi taitava sukkien kutoja, hänen sukkansa olivat tasaista, kaunista neuletta ja aina sopivan kokoiset ja kärki oli kauniin pyöreä, juuri niinkuin kirjan kannen sukissa. Äidin sukat olivat yksivärisiä, mutta varsi oli helmineuletta tai muunnelmaa siitä. Ikävä kyllä viimeisetkin äidin kutomat sukat alkavat olla tiensä päässä, onhan hänen kuolemastaan jo seitsemän vuotta. Uutta kutojasukupolvea jo kaivataan!

Olenhan kuitenkin saanut kudottua valmiiksi sen tweedsilkkisen kaulahuivin, josta mainitsin pari postausta sitten ja pitänytkin sitä jo pari viikkoa. Juuri sopiva kaulahuivi tähän vuodenaikaan.....

lauantai 17. syyskuuta 2016

Takki kertaa kolme


Toukokuussa olin nettikirppiksellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ostin Ilona Pellin kevyen takin, trenssiä vastaavan kevät/syystakin. Takki taitaa olla peräisin ihan viime vuosituhannelta ;-D. Tässä jos missä näkyy hyvä suunnittelu, vaate kestää muodin vaihtelut ja näyttää aina ajankohtaiselta!



Eipä takin iällä niin väliä ole, otin sen heti käyttöön ja olen ollut siihen kovasti ihastunut. Takki on malliltaan ihan suora, edessä on vinoon ommeltu vetoketju. Tähän asti olen käyttänyt takkia auki, vain napilla suljettuna, mutta nyt kun ilmat viilenevät täytyy takkia jo pitää kiinni.

Siinäkin on kaksi mahdollisuutta, joko vetskari melkein kiinni niin kuin keskikuvassa taikka vetskari kokonaan kiinni kuten oikealla. Takki on hyvin väljä, joten sen alle mahtuu lämmintä vaatetta ja käyttöaika pitenee myöhempään syksyynkin. Tosin nyt on luvattu lämmintä syksyä.....

Yksi minua ihastuttanut yksityiskohta takissa on etureunan lenkki ja nappi, joiden avulla takki pysyy kiinni vaikka vetoketju onkin auki. Vähän kökkö selitys, mutta katsokaa itse kuvasta. Ja tämä pikkujuttu ihastuttaa minua, koska tykkään kulkea takki auki, mutta en tykkää siitä että tuulessa takki lepattaa ihan levällään. Ja Helsingissähän tulee aina ;-D.


Ja vielä kuva takista käytössä, olihan kesällä sellaisiakin kelejä että tarvittiin oikeata takkia. Nyt kuitenkin mennään talvea kohti, suljetaan takki ja lisätään vielä huivikin kaulaan!



lauantai 10. syyskuuta 2016

V A A T E A S I A A



Jo pitemmän aikaa olen ollut aika mielikuvitukseton vaatteiden suhteen, ne eivät ole kiinnostaneet samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Olen jumittunut samoihin vaatteisiin viikkokausiksi, jopa kuukausiksi ;-D.

Koko kesän käytin mustia Cosin viskoosihousuja ja vaihdellen UFFista ostettua Marimekon pellavaneuletta tai Noolanin pellavaista Nukka-paitaa. Paitsi hellepäivinä oli käytössä Australiasta asti tilattu viskoositrikoomekko, näin sellaisen A Girl And Her Wardrobe-blogissa ja menin tilaamaan samanlaisen mekon sekä mustana että harmaana.......

Viime talven vakioasuni oli mustat kapealahkeiset housut, nilkkurit ja joku Ilona Pellin tunika yläosana. Siis joko Sali tai Tripolis, olisihan minulla muitakin, mutta näihin kahteen olin juuttunut. Asu, jota ei tarvinnut aamuisin edes ajatella. 

Viime viikon käytin töissä Sali-tunikaa ja Kappahlin ohuita mustia kapealahkeisia housuja, ensi viikosta en vielä tiedä mikä olisi sopiva vaatetus. Vielä ei oikein voi ihan syysvaatteisiin pukeutua kun päivisin on kuitenkin niin lämmintä. Tosin tällä hetkellä suurin pukeutumisongelma on rikkinäinen pyykkikone, mutta onneksi jo maanantaina tulee uusi ;-D.

Mekkohulluuteni on kyllä hellittänyt, mutta vietettyäni muutamia tunteja Pinterestissä olen päätynyt ajatukseen, että voin käyttää kaikkia mekkojani juurikin noiden kapealahkeisten housujen kanssa, huolimatta siitä että mekot ovat pidempiä kuin tunikapituisia. Minulla on siis jo hyvä pukeutumissuunnitelma syksyksi ja takkejakin minulla on ihan tarpeeksi, joten ei ole mitään tarvetta uusiin hankintoihin.

Mielessäni häilyy myös vielä vähän muotoutumaton ajatus erilaisten toppien tai liivien kutomisesta esimerkiksi Sali-tunikan tai minkä tahansa paidan päällä käytettäväksi. Kävin kesällä Snurressa ja juttelin pitkään mukavan omistajarouvan kanssa hänen senhetkisestä neuletyöstään, joka oli yhtenä kappaleena kudottava neuletakki. Se aloitetaan ylhäältä ja kudotaan tosiaan niin ettei koko neuleeseen tule yhtään saumaa. Innostuin kovasti asiasta ja tilasin jopa kirjan aiheesta. Kirja ei ole vielä tullut, mutta innolla sitä odottelen ja odotellessani kudon kaulahuivia Snurresta ostamastani tweedsilkkilangasta.


Samoin kuin takkeja, kenkiäkin on ihan riittävästi, varsinkin kun kesälomani alussa turistia Helsingissä leikkiessäni löysin Frankly My Dear-liikkeestä Muxartin kävelykengät ja Kauniista Veerasta Vagabondin ”kesänilkkurit”, joten silläkään rintamalla ei tarvita täydennystä. Tosin tarvitseminen ja haluaminen ovat aivan eri asioita ;-D.


Kengistä vielä sen verran, että sisareni oli löytänyt kätköistään vuonna 1984 Taorminasta ostamansa kengät. Nämä ovat mielestäni aivan ihanat ja hyvässä kunnossa lukuunottamatta korkolappuja.


Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän pari tyylikuvaa tuolta Taorminan reissulta eli lomatyyliä vuodelta 1984. Ensin sisareni itse tekemissään porkkanamallisissa pellavahousuissa ja neuleessa, sitten minä Seppälän puuvillahousuissaa ja jakussa. Minulla taisi olla teräväkärkiset matalat avokkaat jo silloin ;-D. Sisareni kuva on kovin epätarkka, koska jouduin poimimaan sen katuyleisnäkymästä.....

perjantai 2. syyskuuta 2016

Katoava aika

Apua, minua on huiputettu! Kalenteri yrittää väittää, että edellisestä postauksesta on jo yli kaksi kuukautta! Ja että olen ollut kesälomalla jo neljä viikkoa! Ajan kulku on ihan selvästi nopeutunut hurjasti, onko kukaan muu huomannut sitä?


Oli miten oli, tiistaina täytyy palata töihin ja olo on jotenkin repsahtanut! Ainakin kolme viikkoa on kuljettu römppävaatteissa eikä tukalle ja naamalle tehty muuta kuin pesty. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään, mitenköhän ensi viikolla pääsee ylös ajoissa........


Alkukesän stressiloma tuli ja meni, lomaviikkoon mahtui aurinkoa ja sadetta. Oli ihan lämpimiäkin päiviä ja juhannusviikolla kukkivat kesäkukat ihan etuajassa, selvästikin ajan kulku on siis nopeutunut ;-D.





































Pari asukuvaakin tuli otettua, mutta julkaisematta jäivät. Olivat ihan kauheitakin, eihän tällaisia voi blogiin laittaa!




Heinäkuun lopulla tuijoteltiin taivasta, aivan upeita auringonnousuja ja laskuja. 


Ja tavattiin näitä tyyppejä, vanhaa kaveria Ranea ja tuota uutta kaveria, pentua nimeltä Ruuti. Ruuti sai jo harjoittelupaikan vesilintumetsällä, vielä en ole kuullut miten siellä kävi. Myyrien metsästys oli jo opittu ja sujui oikein hyvin. Eli jos ei tule lintukoiraa niin voi jatkaa myyräkoirana ;-D.





Tuleen tuijottelua harrastettiin uuden pihatakan myötä. Siinä sielu lepäsi kun tuli tanssi ja kieppui, kipinät pyörivät ja sinkoilivat kuin tulikärpäset.....









Ehkä minua ei sittenkään ole huijattu, onhan tämän kaiken elämiseen mennyt hyvinkin aikaa ja on jo syksyn aika tulla. Nyt aion asettua kotiin nauttimaan pimenevistä syysilloista ja toivottavasti aurinkoisen kirpeistä syyspäivistäkin....


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Hermojen lepuutusta


Rankan talven ja hektisen kevään jälkeen pieni hermojen lepuutus on tarpeen, lähden pienelle lomaselle parhaassa mahdollisessa seurassa eli sisarieni kanssa ;-D. Kuvat viime vuoden hermojen lepuutuksesta, samoihin maisemiin tänä vuonnakin! Säätiedotus lupaa sateista viikonloppua, mutta ei anneta se häiritä.....









sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Syöminen Venetsiassa

Ihan heti aluksi kerron, etten osaa antaa mitään vinkkejä Venetsiassa syömiseen, mutta voin kertoilla miten me hoidimme ruokahuollon Venetsiassa ;-D. Olen ehkä jo aikaisemmin kertonutkin, että tykkään vuokrata reissuun asunnon, koska siellä on keittiö ja jääkaappi! Ja tykkään myös siitä, että voi kierrellä toreilla ja ruokakaupoissa ostoksilla.


Tässä ihan meidän kesken voin tunnustaa, että minusta ravintoloissa syöminen on rasittavaa, ruoan valinta listalta, sen odottelu ja vihoviimeisenä laskun odottelu. Pari kertaa viikossa sitä jaksaa, mutta että joka päivä pitäisi käydä se ruljanssi läpi! Ei kiitos! Siksi pitää olla oma jääkaappi!

Tulimme Venetsiaan illalla ja ensimmäiseksi oli lähdettävä ruokakauppaan, joka onneksi oli ihan lähellä ja kiitos google mapsin, osasimme sinne eksymättä. Saimme haalittua iltapala- ja aamiastarvikkeet ennenkuin meidät häädettiin ulos kaupasta ;-D. Söimme vielä silloin iltakymmeneltä grillattuja possun raakamakkaroita, tomaatteja ja focacciaa.. Ja samaa söimme seuraavan päivän lounaaksi....

Aamiaisella meillä oli maitokahvia, ciapattaa, voita, aprikoosihilloa ja suolaisena leivänpäällisenä gorgonzolaa ja salami milanesea. Ihan niin italialaiseen tyylin ei ruvettu, että olisi menty pelkillä hilloleivillä ;-D. Näillä kyllä pärjäsi hyvin lounaaseen saakka!

Ostimme kaikki ruokatarvikkeet lähikaupasta, Zatteren rantakadulla sijaitsevasta Conadista. Kaupassa ei ollut lihatiskiä vaan kaikki liha oli pakattua, mutta ainakin vasikka oli pakattunakin hyvää. Grillitiski siellä sen sijaan oli, sieltä sai grillattua kanaa ja niitä ihania uunissa paistettuja pieniä perunoita, patate al forno, joissa maistui rosmariini. Ne olivat tosi herkullisia sekä lämpimänä että kylmänä.

Ja grillatut kanankoivet olivat nekin hyviä, ne maistuvat ihan erilaiselta kuin meillä myytävät grillatut broilerinkoivet ;-D. Raakamakkaroita oli tarjolla monenlaisia, mutta Rooman kokemusten perusteella ostimme possumakkaroita ja tykkäsimme niistäkin. Lisäksi palvelutiskillä oli tarjolla erilaisia kylmiä vihannesruokia, esim. grillattuja vihanneksia, caponataa jne. Leipähyllystä löytyivät sitten maukkaat focacciat ja ciapattat. Siellä olisi pärjännyt vaikka koko viikon noilla valmiilla ruuilla, ilman sen kummempaa kokkaamista kuin laittaa ne tarjolle.

Risotto Frutti di Mare

Tässä toisen illan ruoka lähicampon, Campo Santa Margheritan jossakin kuppilassa. Ihan kelpo ruoka, Risotto Frutti di Mare. Ei mikään kulinaarinen nautinto, mutta maukasta kuitenkin. Eikä meillä ollut edes tarkoitus syödä ravintolassa silloin, mutta vapunpäivänä kaupat olivatkin auki vain aamupäivällä ja kun illansuussa yritimme ruokaostoksille, kaupat olivat tiukasti kiinni! Niinpä sitten nälkäisinä luiskahdimme lähimpään ravintolaan.....

Olimme etukäteen suunnitelleet mitä haluaisimme syödä Venetsiassa, listalla olivat Spaghetti alle vongole, Fegato alla Veneziana, Pizza diavola, Saltimbocca ja cicchetti. Saltimbocca ja cicchetti jäivät syömättä, muut saimme selvitettyä.

 Fegato alla Veneziana


Fegato alla Veneziaa söimme Zatteren rantakadulla Giannissa, jota en oikein voi suositella. Ruoka oli sielläkin maukasta, mutta palvelu oli vähän niin ja näin, ei suorastaan huonoa muttei oikein sujuvaakaan. Täällä odotimme laskua tosi pitkään ja laskuun lisättiin 12% palvelumaksu......

Sen sijaan suosituksen voi antaa ihan Venetsian kodin kulman takana sijaitsevalle Pane Vino E San Danielelle. Aika vaatimattoman näköinen ravintola hiljaisella pikku campolla, mutta ruoka ja palvelu on hyvää. Söimme jänistä, Coniglio con Pinoli e Finocchietto Selvatico, isannän suositteleman hyvän valkoviinin kera ja jälkiruoaksi otettiin ikisuosikki creme brulee. Nam!

Vasikkaa laitoimme kotikeittiössä kaksikin kertaa. Vasikanpaistiviipaleet paistettiin parilapannulla, haudutettiin hetki valkoviinissä, paistinlientä keitettiin kokoon, vispattiin sekaan voinokare ja siinä se. Lisukkeena uunissa grillivastuksen alla grillattua vihreää parsaa ja lähikaupan palvelutiskiltä ostettuja uunissa paistettuja pikkuperunoita ja roseviiniä. Ja maistui hyvältä ;-D.
 
Tässä kuvassa ei ole tarjolla vasikkaa, vaan lounas tähteistä....

Asunnossa oli ihan oikea ruokailuhuonekin, mutta tykkäsimme enemmän syödä olohuoneen ikkunanurkassa, siitä kun näki kadulle. Pöytänä käytettiin olohuoneen kirjoituspöytää, siihen juuri ja juuri mahtui kaikki tarpeellinen.
 
 Tähteitä kylmänä lounaaksi: grillivihanneksia, uunissa paistettuja perunoita, grillattua parsaa.....

Kuivahtaneesta leivästä tehtiin herkkua paistamalla se pannussa oliiviöljyssä ja hankaamalla pintaan valkosipulin kynttä. Siis jonkinlainen versio bruschettasta. Päälle bresaolaa, ilmakuivattua naudanlihaa....


Toinen versio kylmästä lounaasta, focacciaa grillivihanneksilla, uunissa paistettuja perunoita kaupan tiskiltä, oliiveja, bresaolaa, edellispäiväistä tonnikalasalaattia ja vähän kanaa. Gorgonzolaa ja päärynöitä....

Vaikka Venetsiassa olisi ollut ihan oikea kala- ja vihannestori, emme niitä tullet hyödyntäneeksi. Ne eivät olleet ihan asunnon lähellä, joten lähikaupasta oli paljon kätevämpi käydä kotiintullessa nappaamassa syötävää. Tosin huomasimme pian, että kannattaisi käydä kaupassa heti aamusella, lounasaikaan pienessä ja sokkeloisessa kaupassa kävi aikamoinen kuhina ja kassajonot olivat pitkät.








Viimeiseksi vielä kerron siitä kuinka viimeisenä päivänä söimme Pizza Diavolot pienessä ravintolassa jossakin Rialton sillan lähitienoolla. Olimme viikon varrella muistelleet vanhoja vuosikymmenten takaisia Italian matkoja ja niitä ravintoloita, joissa tarjoilijoilla oli mustat housut ja valkoiset paidat ja pöydissä valkoiset pöytäliinat. Ja kuinka sujuvaa ja nopeaa palvelu silloin oli ollut!


Silloin viimeisenä päivänä, kun olimme jo luovuttaneet asunnon ja meidän piti syödä iltapäivällä ennen lentokentälle lähtöä jotakin, emmekä oikein jaksaneet edes miettiä missä söisimme. Astuimme vain sisään yhteen ravintolaan ja huomasimme, että tässähän oli ihan ilmielävänä sellainen muistojen ravintola ;-D.

Nuoret italialaiset tarjoilijapojat mustissa housuissa ja valkoisissa paidoissa! Tarjoilu sujui ja siinä välissä tarjoilija ehti jopa tarjoutua ottamaan meistä kuvan ja nappasi pari kuvaa. Söimme pizzat ja otimme jälkiruoaksi creme caramelit. Kaikki kävi niin sujuvasti eikä laskuakaan tarvinnut odottaa. Poistuimme ihan tyytyväisinä palveluun ja ruokaan. Ajattelimme, että tämä paikka täytyy muistaa ja käydä siellä toistekin.

Kotona sitten googlettelin ravintolaa, ajattelin laittaa sen jonnekkin muistiin ja mitäs sitten löysinkään netistä! Osteria Ai Tosi haukuttiin arvosteluissa aivan pataluhaksi, siis se ravintola josta me pidimme ;-D. Nyt ravintola on kirjattu muistiin tänne ja täytyy käydä uudelleen testaamassa paikka!